Tarinan alku – Ensimmäinen stailaus

Alku

Tyhjä asunto, paljaat pinnat, kaikuvat seinät. Puhdas kanvaasi mille lähteä piirtämään. Yritykseni ensiaskeleet. Tämä on ensimmäinen stailaamani kohde.

Lapsen kengissä

Se kuvaa osuvasti tätä ihka ensimmäistä stailaustani. Kohde oli tyhjä uudisasunto. Kolmio, jossa oli vajaa 80 neliötä. Paljon pinta-alaa sisustettavaksi. Stailausvarastoni oli vielä tuolloin varsin pieni ja minua jännitti kuinka saan luotua tuosta kumisevasta tyhjyydestä kodin.  Suunnittelin kohdetta varsin pitkään; mitä tarvitsisin mihinkin huoneeseen, mitkä sisustuselementit sopisivat yhteen ja miten sisustuksen punainen lanka rakentuisi. Pyörittelin tuota lankakerää käsissäni edestakaisin ja itseluottamukseni kasvoi kuin huomaamatta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty -klisee pätee myös tässä. Minulle oli pikku hiljaa rakentunut selkeä visio siitä miltä kohteen tulisi näyttää valmiina.

Stailauksen punaisen langan metsästys

Käytin tähän kohteeseen aivan tolkuttomasti aikaa. Stailaustoimintani logistiikkapuoli oli vielä tuossa kohtaa hyvinkin hakusessa ja tuotteiden saaminen kohteeseen aiheutti pienimuotoisia migreenikohtauksia ja hampaiden kiristystä. Suurimman osan tavaroista kannoin kohteeseen omin pikku kätösin, isoimpia roudasin mieheni avustuksella. Mikäli toimintamalli olisi edelleen sama, stailaustoimintani olisi tuskin lähtenyt näin hyvin lentoon ja ehkä kylkiäisenä olisi tullut vielä avioero. Stailaus on kuin muutto. Teeppä se kerta viikossa, viikko toisensa jälkeen aviopuolisosi kanssa niin hyvin nopeasti on pinna pikkuisen kireällä. Tämän kohteen aikana nuorin lapsistani ei ollut vielä päivähoidossa ja stailauksen aikatauluttaminen asetti omat haasteensa. Tätä ja muutamaa muuta kohdetta on stailattu enimmäkseen yöaikaan. Kokeilin myös kerran poikani mukaan ottamista kohteeseen, mutta vajaa yksivuotias roikkumassa verhoissa ja vetämässä viherkasveja lattialle ei ole ihan toimiva kombo stailausta ajatellen.

Pikkuhiljaa stailausprosessi kuitenkin kehittyi, palaset loksahtelivat paikoilleen ja nyt pystyn stailaamaan kuin liukuhihnalta, hyvässä mielessä siis. Älkää käsittäkö väärin, jokainen kohde on minulle uusi inspiraatio ja teen sen täydellä sydämellä. Suunnittelu on  jäsenneltyä ja toteutus, logistiikka mukaan lukien toimii nyt mutkattomasti. Nykyään myös stailausvarastoni tuotteet ovat paljon järkevämpiä valintoja kuin tämän kohteen aikaan, jolloin useat huonekalut olivat painavia ja kömpelöitä käsitellä ja tuotteet arkoja kuljetukselle. Nykyään suosin huonekaluja, jotka ovat järkevästi muotoiltuja ja mahdollisimman kevyitä kantaa sekä materiaaleja, jotka eivät pienestä hetkahda ja kestävät hyvin siirtämistä paikasta A paikkaan B.

Nyt jälkeenpäin, kun katson tätä kohdetta on paljon mitä tekisin toisin. Silmä kehittyy stailatessa ja nyt on jo niin lukuisia kohteita takana, että kokemus ja näkemys ovat aivan eri tasolla kuin vajaa vuosi sitten tätä asuntoa stailatessani. Tämä yksilö on kuitenkin silmissäni aina kaunis ja erityinen, onhan se ensimmäinen kohteeni. Ainoa laatuaan. Ja stailaus ilmeisesti myös toimi. Asunto oli ollut jo pitkään myynnissä ja heti stailauksen jälkeen se meni kaupaksi alta aikayksikön.

Illuusio kodista

Myyntiasuntojen stailaus on erittäin kiehtovaa ja palkitsevaa. Se on mielikuvien luomista. Se on tunnetta. Se on illuusiota. Vertaan usein stailaajaa taikuriin, joka taikasauvan heilautuksella luo illuusion. Stailauksella asunnosta tehdään houkutteleva, kodinomainen ja mahdollisimman montaa potentiaalista asiakasta miellyttävä. “Tämä voisi olla minun kotini” on ajatus, jonka asunnon tulisi herättää heti ovesta sisäänastuttaessa ja tuon ajatuksen tulisi kantaa läpi koko asunnon. “Tunne tila” on yritykseni Finahemin slogan ja se välittää juurikin sitä sanomaa mitä stailauksella halutaan saavuttaa. Asunto ei saa jättää ketään kylmäksi. Sen pitää luoda lämmin ja kotoisa olo.

Oivallus

Muistan vielä sen tunteen, kun näin tämän kohteen valmiina. V-A-U. Kolme kirjainta. Ja pari huutomerkkiä. Se oli aivan huikea, sanoinkuvailematon fiilis, kun ymmärsin että tätä minä saan tehdä työkseni. Ero oli kuin yöllä ja päivällä, kun vertaa työhön jota ennen tätä tein 10 vuotta ilman minkäänlaista intohimoa tai paloa. Siinä hetkessä ymmärsin, että työstä voi oikeasti nauttia. Sitä voi jopa rakastaa. Ja niin minä rakastuin. Olin kuin pieni lapsi, joka otti ensiaskeleensa. Suuntaa hakien ja haparoiden, mutta kuitenkin varmalla päättäväisyydellä ja tahdonvoimalla. Ja voi sitä ilon määrää, kun se ensiaskel tuli otettua.

Ennen -kuvia

Tässä vielä muutama ennen -kuva kohteesta havainnollistamaan eroa minkä stailaus saa aikaan. Aika iso muutos, vai mitä?

Click on a tab to select how you'd like to leave your comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *