Sateen ropinaa ja muutosten virtaa

Sade on ollut minulle aina rauhoittava elementti. Sen ropina peltikatolla, putoilevat pisarat asfaltilla. Tasainen, rauhoittava tempo. Puhdistava vaikutus.

Eilen illalla sammutin valot, kuuntelin melankolista pianomusiikkia ja katselin vain ulos pimeään. En tiedä kuinka pitkään siinä olin. Jotenkin siinä hetkessä oli sellainen rauha, etten osannut edes kaivata pois. Tuollainen rauha minun on ollut vaikea saavuttaa ja nautin siitä suunnattomasti.

Juuri tuollaisia hetkiä sieluni on kaivannut viime aikoina. Elämäni on kokenut suuria muutoksia viimeisen puolentoista vuoden aikana. Oman yritykseni perustaminen ja sitä kautta omien unelmien polkujen seuraaminen. Kiitollisuus siitä rohkeudesta, joka minulla tuolloin oli ja joka kantaa edelleen tänä päivänä. Hyppäämällä tyhjyyteen ja levittämällä siipeni lentoon elämäni laatu on aivan eri luokkaa kuin ennen. Olen onnellinen siitä mitä minulla on ja minulla on melkein kaikki.

Nyt henkilökohtainen elämäni on suuressa murroksessa. Prosessi on rankka ja muutokset pelottavat. Koen kuitenkin olevani vahvempi kuin ennen ja, että käsillä olevat muutokset vievät elämääni entistä parempaan paikkaan. Rauhaan, jossa minun on helpompi hengittää. Jotta muutoksen hyväksyy ja sitä ymmärtää, on osattava keskittyä hetkeen eikä elää liikaa menneessä tai tulevassa. Muutoin tukehtuu.

Elämän kaari ja muutosten virta on kuljettanut minut tähän. Olen tässä. Olen läsnä. Olen edelleen minä, vaikka virta on ehkä matkan varrella koulinut minua kovallakin kädellä. Vahvuutta, rohkeutta, hyväksymistä ja armollisuutta. Olen oppinut itsestäni niin paljon matkan varrella eikä se matka ole ollut helppo. Meri on ollut usein myrskyisä ja tyyni ulappa vain haave horisontissa. Kävelemistä munankuorilla, sielu sirpaleilla.

Ainoa mikä on pysyvää on muutos. Sen käsittäminen tekee tästä kaikesta astetta helpompaa. Se miten muutosta käsittelee on itsestä kiinni. Muutosta tulee syleillä, ottaa se vastaan avoimin sydämin ja katsoa minne se vie. Oli se kuinka pelottavaa tahansa.

Tänä iltana en aio katsoa jääkiekon MM -finaalia. Katselen katuun putoavaa sadetta ja hengitän syvään. Pysähdyn ja otan hetken kerrallaan vastaan sellaisena kuin se minulle annetaan.

Kiitollisena. Täynnä rauhaa.

2 kommenttia “Sateen ropinaa ja muutosten virtaa

  1. Minäkin rakastan sadetta,se rauhoittaa ja raikastaa.Tsemppiä muutoksen tielle,se on aina uuden alku:)Kuten sanonta kuuluu,”kun yksi ovi sulkeutuu,toinen avautuu”.

    1. Ihana sade <3 Kiitos tsemppauksesta, kohti avautuvaa ovea mennään 🙂

Click on a tab to select how you'd like to leave your comment

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *