Ihanat hamam -pyyhkeet!

Yhteistyössä So Pretty

Hamam -pyyhe oli minulle täysin uusi tuttavuus. Nyt, kun olen saanut ilon testata So Prettyn valikoiman tuotteita, olen aivan hullaantunut!

Hamam -pyyhe on kerrassaan oivallinen! Se menee pieneen tilaan (loistava esimerkiksi matkapyyhkeeksi), on erittäin imukykyinen ja se kuivuu hetkessä. Se on loistava valinta myös rantapyyhkeeksi, sillä se ei kerää ikävästi hiekkaa kuten tavalliset pyyhkeet.

Monikäyttöisyys. Olen käyttänyt näitä pyyhkeen lisäksi myös torkkupeittona, laadukas puuvilla on ollut omiaan 2-vuotiaan poikani päiväunivilttinä. Olen myös kylminä kesäiltoina käyttänyt Hamam -pyyhettä shaalina terassilla. Pyyhkeiden kuosit ovat kauniita ja niitä löytyy So Prettyn laajasta valikoimasta monia erilaisia, joten valinnan varaa löytyy. Lämpimät suositteluni!

Laatikkoelämää ja tavaraähky

Elämäni on tällä hetkellä laatikoissa. Ne ovat kauniissa pinoissa ympäri vanhaa kotiani ja odottavat ensi viikon muuttoa.

Muutto. Vanha ovi sulkeutuu, uusi avautuu. Puhdistautumisprosessi. Henkinen kasvu. Uusi askel matkassa itseeni.

Kaappeja ja komeroita läpikäydessäni mietin sitä materian määrää, jolla ihminen itsensä ympäröi. Pehmustaa minänsä piiloon tavaravuoren taakse.  Se mitä omistaa korreloidaan usein siihen miten hyvin voi ja että menestyykö elämässä. Tietynlainen mittari, jonka elohopea nousee tavaramäärän lisääntyessä.

Mutta kuinka paljon ihminen oikeasti tarvitsee ympärilleen tavaraa? Mikä on tarpeellista, mitä ilmankin ehkä voisi elää?

Ahdistuin, kun tajusin kuinka paljon minulla on esimerkiksi vaatteita. Uusia ja käyttämättömiä, osassa vielä laput kiinni. Tulenko ikinä käyttämään näitä vai siirtyvätkö ne vaan uuteen kotiini ja uuteen komeroon ”pahan päivän varalle”?

Tavarapaljous. Turhuus. Turhamaisuus. Yksinkertaisesti liikaa.

Päätin, että teen asialle jotain. Otan uuteen kotiini mukaan vain sen mitä tarvitsen, sen mille on oikeasti käyttöä.

Välttämätön. Tarpeellinen. Muu saa jäädä. Piste.

Kävin läpi vaatehuoneeni rankalla kädellä ja keräykseen lähti järkyttävä määrä jätesäkkejä täynnä täysin käyttökelpoisia vaatteita ja asusteita. Joka kerta, kun kävin kierrätyspisteellä oloni keveni. Minun oli astetta helpompi hengittää. Ehkä joku saa tarvitsemansa takin päälleen tai vaatteita lapsilleen. Hyvä näin.

Nyt kun katson muuttolaatikkopinoja, oloni on helpottunut. Niitä ei olekaan niin montaa kuin aluksi kuvittelin.

Tässäkin mielessä, uusi alku.

 

 

Sateen ropinaa ja muutosten virtaa

Sade on ollut minulle aina rauhoittava elementti. Sen ropina peltikatolla, putoilevat pisarat asfaltilla. Tasainen, rauhoittava tempo. Puhdistava vaikutus.

Eilen illalla sammutin valot, kuuntelin melankolista pianomusiikkia ja katselin vain ulos pimeään. En tiedä kuinka pitkään siinä olin. Jotenkin siinä hetkessä oli sellainen rauha, etten osannut edes kaivata pois. Tuollainen rauha minun on ollut vaikea saavuttaa ja nautin siitä suunnattomasti.

Juuri tuollaisia hetkiä sieluni on kaivannut viime aikoina. Elämäni on kokenut suuria muutoksia viimeisen puolentoista vuoden aikana. Oman yritykseni perustaminen ja sitä kautta omien unelmien polkujen seuraaminen. Kiitollisuus siitä rohkeudesta, joka minulla tuolloin oli ja joka kantaa edelleen tänä päivänä. Hyppäämällä tyhjyyteen ja levittämällä siipeni lentoon elämäni laatu on aivan eri luokkaa kuin ennen. Olen onnellinen siitä mitä minulla on ja minulla on melkein kaikki.

Nyt henkilökohtainen elämäni on suuressa murroksessa. Prosessi on rankka ja muutokset pelottavat. Koen kuitenkin olevani vahvempi kuin ennen ja, että käsillä olevat muutokset vievät elämääni entistä parempaan paikkaan. Rauhaan, jossa minun on helpompi hengittää. Jotta muutoksen hyväksyy ja sitä ymmärtää, on osattava keskittyä hetkeen eikä elää liikaa menneessä tai tulevassa. Muutoin tukehtuu.

Elämän kaari ja muutosten virta on kuljettanut minut tähän. Olen tässä. Olen läsnä. Olen edelleen minä, vaikka virta on ehkä matkan varrella koulinut minua kovallakin kädellä. Vahvuutta, rohkeutta, hyväksymistä ja armollisuutta. Olen oppinut itsestäni niin paljon matkan varrella eikä se matka ole ollut helppo. Meri on ollut usein myrskyisä ja tyyni ulappa vain haave horisontissa. Kävelemistä munankuorilla, sielu sirpaleilla.

Ainoa mikä on pysyvää on muutos. Sen käsittäminen tekee tästä kaikesta astetta helpompaa. Se miten muutosta käsittelee on itsestä kiinni. Muutosta tulee syleillä, ottaa se vastaan avoimin sydämin ja katsoa minne se vie. Oli se kuinka pelottavaa tahansa.

Tänä iltana en aio katsoa jääkiekon MM -finaalia. Katselen katuun putoavaa sadetta ja hengitän syvään. Pysähdyn ja otan hetken kerrallaan vastaan sellaisena kuin se minulle annetaan.

Kiitollisena. Täynnä rauhaa.