Olen Milla Ek, sisustussuunnittelija, yrittäjä ja 3 lapsen äiti. Visuaalisuus ja estetiikka saavat sydämeni sykkimään ja nautin suunnattomasti työstäni, jossa saan luoda kauniita tiloja ja onnellisia koteja.
Työni on minulle intohimo, energian lähde ja elämän nautinto. Olen myös pieni perfektionisti, joka asettelee ja pöyhii tyynyjä loputtomiin, kofeiinin suurkuluttaja, joka valvoo aivan liian myöhään ja pahimpia ruuhkavuosiaan kulkeva perheenäiti. Tämä on blogini, jossa sukelletaan sisustamisen inspiroivaan maailmaan, sisustussuunnittelijan kiehtovaan työhön sekä elämään yrittäjänä ja äitinä. Tämän blogin resepti koostuu hetkistä, kauneudesta, inspiraatiosta, tunteista sekä intohimosta sisustamiseen.
Uskomatonta miten nopeasti aika menee; FinaHemin perustamisesta on jo vuosi!
On ihan huikeaa, että olen saanut pyörittää tätä ikioma yritystäni ja tehdä työtä, josta nautin! Mahtava vuosi siis takana, innolla odotan mitä tämä vuosi tuo tullessaan.
Mistä kaikki sitten alkoi?
Päätöksestä, joka osoittautui elämäni parhaaksi päätökseksi.
Pitkään sitä pohdin. Uskallanko? Onko minulla rohkeutta hypätä tuntemattomaan, tyhjyyteen? Osaanko? Onko minulla riittävät rahkeet oman yrityksen pyörittämiseen? Asiakkaat? Kuinka takaan asiakasvirran, jotta liiketoimintani olisi kannattavaa? Kuinka yritykseni tulisi erottumaan muista toimijoista alalla, jossa on tiukka kilpailu? Yrittäjyyden ja perhe-elämän yhdistäminen? Kuinka yrittäjän hektinen työ on sopusoinnussa 3 pienen lapsen äitinä olemisen kanssa? Nämä ja miljoona muuta kysymystä pyörivät päässäni.
10 vuotta tein työtä, joka oli ihan ok ja siitä maksettiin hyvin. Olin projektipäällikkö. Olin konsultti. Töitä riitti ja se oli välillä ihan mielenkiintoistakin. Ihan ok. En kuitenkaan aamuisin kokenut mitään ”vaumitenihanaamennätöihin” -elämyksiä. Olen KTM, erikoistunut IT -alalle ja ajattelin, että olen tieni valinnut ja tällä tallustelen eläkkeelle asti. Sisimmässäni oli kuitenkin tunne, että tämä ei ole minulle oikea valinta. Tämä ei tee minua onnelliseksi. Tiesin jo aikaisessa vaiheessa, että tämä ala ei ole minua varten. Ajattelin kuitenkin, että ehkä erikoistumalla lisää alaan, jolla työskentelin olisi ratkaisu. Ehkä sitä kautta alan nauttia työstäni. Aloin tehdä väitöskirjaa. Projektin johtamisesta innovaatioprojekteissa. Uusi haaste. Ihan ok. Tyhjyys kuitenkin kasvoi. Tämäkään valinta ei ollut oikea.
Aloin toden teolla pohtia mitä olisi tehdä työtä, johon minulla on intohimo. Työ, josta nautin. Tuntui ihan absurdilta ajatukselta. Jotain täytyi kuitenkin tehdä. Kouluttauduin työni ohella sisustussuunnittelijaksi. Se oli ihanaa aikaa ja kipinä sydömessäni syttyi liekkiin. Olen aina ollut visuaalinen ihminen, esteetikko. Sisustus alana on ollut haaveeni pikkutytöstä lähtien. Valmistuin sisustussuunnittelijaksi. Olin ylpeä itsestäni. Minulla ei ollut kuitenkaan vielä rohkeutta hypätä virran vietäväksi vaan tein suunnittelijan töitä päivätyöni ohessa. Sivutoimisesti. Tunne oman alani löytämisestä vahvistui. Tämä on se mitä haluan tehdä. Tämä tuo elämääni iloa. Pikkutyttö sisälläni hymyili.
Ajatus oman sisustusalan yrityksen perustamisesta kasvoi sisälläni ja useasti olin viittävaille sitä perustamassakin. Yrityksellä oli jo nimikin mietittynä ja papereita täytettynä. Olin kuitenkin liian arka ja pelkäsin. Liikaa riskejä. Ennakoitavan tulovirran menettämistä. Pohdin liikaa mahdollisia negatiivisia puolia enkä osannut katsoa vaakakupin toista puolta. Mielestäni yrittäjä jo sanana kuvastaa suomalaista mentaliteettia. Yritetään, katsotaan, jos tästä tulee jotain. Sinnitellään. Englanniksi entrepreneur, ruotsiksi företagare. Vähän eri sävy. Kannustavampi. Varmempi. Järkiminä veti käsijarrun päälle.
Jatkoin puurtamista. Tulin äidiksi. Toisen lapseni syntymän jälkeen sairastuin masennukseen. Elämä oli välillä synkkää ja jaksaminen oli kortilla. Edelleen tein työtä, joka oli minulle ”ihan ok”. Oravan pyörä pyöri ja minä sinnittelin kyydissä. Välillä hampaat irvessä, välillä lenkkarit jalassa ja positiivisella asenteella. Ei tämä toimi, ajattelin. Toimi se jonkin aikaa. Väkisin. Ajoittain. Arki pyöri ja työ oli rutiini kuin hampaiden pesu. Ei se nyt niin kivaa ole, mutta pakko tehdä ettei tule hammaspeikko. Kolmas lapsi syntyi. Taas oli 9kk äitiyslomaa. Aikaa pohtia. Punnita. Elämää. Onnellisuutta.
Mitä jos? Ehkä kuitenkin? Uskallanko?
Uskalsin. Päätin. Tein elämäni isoimman päätöksen. Se oli oikea päätös. Ja oikeastaan aika helppo sellainen. Nyt, kun jälkikäteen ajattelee.
Perustin oman yrityksen. Minusta tuli yrittäjä. Itseni herra. Kaikki ei tapahtunut kuitenkaan viidessä minuutissa vaikka toiminimen perustaminen about sen verran aikaa vaatii. Täytä lomake ja lähetä. Klick klick. Toimenpiteen helppous on varmaan yksi syy miksi yrityksiä perustetaan aika kevein kantimin nykypäivänä. Se ei saa olla kevyt päätös. Yrittäjyyteen ja omaan yritykseen sekä tekemiseen tulee olla intohimo ja draivi. Ne ovat yrityksen perusta ja kulmakivi, jolle rakentaa. Tällä draivilla ja intohimolla minä yritykseni perustin.
Yritykseni ei todellakaan syntynyt hetken mielijohteesta tai muutamasta lomakkeen täytöstä vaan se oli pitkään ja hartaasti kypsynyt päätös. Olin valmis. Tämä oli minun hetkeni. En hypännyt tyhjän päälle. Tein pohjatyön kunnolla. Minulla oli liiketoimintasuunnitelma, yritysneuvoja, verkosto rakennettuna, asiakkaita odottamassa. Minulla oli laskelmat. Kuinka yritykseni toiminta on kannattavaa. Yritykseni oli valmis. Minä olin valmis. Ja kaikki on ollut kuin linnunmaitoa siitä lähtien.
Olen löytänyt aivan uuden ilon ja palon elämään. Olen huomannut olevani yrittäjä henkeen ja vereen. Alkuun pelottanut byrokratia ja 6kk alkurumba. Ei se ollutkaan niin kamalaa kuin olin kuvitellut. Kyllä siitä selviää. Asiat sujuvat nyt aika lailla omalla painollaan. Työtä se vaatii ja hartiavoimia. Yrittäjällä ei ole varaa ajatella, että asiakkaat tulevat yrityksen luo. Päinvastoin. Asiakashankinta ja markkinointi on käynnistettävä jo ennen varsinaista yrityksen perustamista. Se on kovaa työtä ja vaatii pitkäjänteisyyttä. Ahkeruutta, periksiantamattomuutta.
Ja mitä yrittäjyyden ja perhe-elämän yhdistämiseen tulee, se onkin aika toimiva kombo. Meillä on kolme pientä lasta (1-, 3-, ja 5-vuotiaat) ja pelkäsin että tämä 24/7 työ on vaikea yhdistää hyvänä äitinä olemiseen. Olin kuitenkin väärässä. Yrittäjyyden tuoma vapaus ja omien työaikojen aikatauluttaminen ovat olleet meille aivan täydellinen ratkaisu. Se on mahdollistanut joustavan aikataulun lasten hakemisten, viemisten ja harrastusten kanssa. Minulla on periaatteena, että kun lapset haetaan päiväkodista on se aika aina heidän nukkumaan menoonsa asti 100% lasten kanssa olemista. Ja se on onnistunut myös yrittäjänä ollessa (okei, myönnetään. Aika usein tulee tehtyä töitä yömyöhään lasten nukkumaanmenon jälkeen). Ja tietysti myös se, että saan tehdä unelmatyötä heijastuu myös koko perheeseen.
En ikinä unohda sitä tunnetta minkä koin, kun näin ensimmäisen stailaamani asunnon valmiina. Kolme kirjainta. V-A-U. Ja muutama huutomerkki päälle. Miten mahtavaa onkaan tehdä työtä mistä nauttii. Tätä minä rakastan tehdä. Ja tietysti ajatus, että tästä työstä vielä maksetaankin lämmitti myös sitä järkiminää. Ja se vapaus. Omat aikataulut. Tilaa omille ideoille ja visioille sekä itsensä kehittämiselle. Ihan parasta.
Joka päivä kiitän itseäni. Taputan olkapäälle. Olen kiitollinen. Olen ylpeä. En hypännyt tyhjyyteen. Hyppäsin pilvien päälle auringon valoon.
Seuraa sinäkin unelmaasi. Se on sen arvoista. Sinä olet sen arvoinen.
Moi! Eksyin ekaa kertaa blogiisi ja tämä teksti kolahti ja kovaa 😀 Ihan samat ajatukset mulla että nykyinen työ ei ole yhtään mun juttu ja lisäksi se on aivan liian hektistä. Olen 7v ollut tällä nykyisellä alalla ja olen myös usein miettinyt sisustamista tai asuntobisnestä ammattina. Kiinnostaisi tietää minkä sisustuskoulun olet käynyt? Ja mitä kautta löytyi ekat asiakkaat ja hommat lähti etenemään? Mua kiinnostaa juuri tuo yrittäjän vapaus, luovempi työ ja vaihtelevat päivät. Oletko muuten tehnyt postausta sun ”perustyöpäivästä”, mitä siihen kuuluu? Esim. onko useita toimeksiantoja yhtä aikaa menossa? Pitääpä lukea noita aiempia postauksia. Mukava kuulla että kaikki on vielä mahdollista vaikka ois sinnitellyt vuosia ”väärällä” alalla! 🙂
Moikka! Ihana kuulla, että olet löytänyt blogini ja, että tekstini puhutteli sinua. Olen kertonut tiestäni yrittäjäksi ja unelmieni tavoittelusta monilla eri foorumeilla ja saamani palaute, tämä mukaan lukien lämmittää sydäntäni. Toivon, että esimerkkini kannustaa muitakin rohkaistumaan ja seuraamaan sitä polkua mikä tuntuu oikealta <3
Sisustussuunnittelijaksi opiskelin Sisustusakatemiassa silloisen työni ohella viitisen vuotta sitten. Pitkään tein projekteja ihan sivutoimisesti ja omaksi ilokseni. Sisustusalan yrityksen perustaminen oli pitkään mielessäni ja, kun vihdoin tein päätöksen yrittäjäksi ryhtymisestä halusin myös olla hyvin valmistautunut. Kilpailu alalla on todella kovaa ja yrittäjiä runsaasti, joten oman kulman löytäminen on ensiarvoisen tärkeää. Itse aloitin verkostoitumisen, yhteistyökumppaneiden kontaktoimisen sekä asiakashankinnan jo ennen varsinaista toiminimen perustamista. Olin vaikuttanut somessa sisustusaiheisen IG tilini kautta jo pitkään ja sieltä löytyikin paljon kontakteja, jotka ovat säilyneet koko yritykseni 1-vuotisen polun ajan. Parasta työssäni on niin monta asiaa; juurikin vapaus, oma päätäntävalta, vaihtelevuus mahdollisuus ideoida ja toteuttaa niistä hulluimmatkin. Kovaa työtä tämä vaatii ja luonteenlujuutta. Sisustussuunnittelijan sekä stailaajan päivistä tulen kirjoittamaan blogissani myös jatkossa 🙂
Ennen ja jälkeen kuvat vau!!! -asunnosta olis kivoja ?
Ennen – Jälkeen kuvia luvassa! Uusia kohteita taas lähdössä kuvailemaan <3