Ihana arki.
Kylmenevät ilmat.
Kun avaat ulko-oven niin vastassa ei olekaan enää kesän väreilevä lämpö vaan pirteä syksyn tuoksu ja hiljalleen kellastuvat lehdet.
Rakastan syksyä.
Lempivuodenaikani.
Pitkät, pimenevät illat.
Kynttilöiden hiljalleen lepattavat liekit.
Takassa rätisevä tuli.
Hiljalleen soljuva sateenropina katolla.
Syksy merkitsee minulle uutta energiaa.
Muutosta.
Jonkin uuden alkua.
Mennyt kesä on ollut minulle paitsi matka itseeni, myös uuden onnen löytämistä.
Perhosia vatsanpohjassa. Astetta kevyemmät askeleet.
Odottamatonta.
Yllättävää.
Jännittävää.
Täynnä tunnetta.
Palapeli, jonka kuva alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan.
Ihminen, jonka kanssa koen olevani täydempi.
Läsnä.
Tässä ja nyt.
Pysähdyn ja hengitän.
Sisään ja ulos.
Keuhkot täynnä happea ja voimaa.
Uskoa tulevaan.
Yksi ovi sulkeutui.
Toinen avautui.
Pidän tästä maisemasta joka nyt eteeni aukeaa.
Uudesta maasta jalkojeni alla.
Tähdistä taivaanrannassa, joita en ollut ennen huomannut.
Maisema, joka on täynnä niin hyvää ja kaunista.